Omaishoitajaliitto pitää Valtiontalouden tarkastusviraston 15.4.2026 julkaistua tarkastuskertomusta iäkkäiden omaishoidon tuesta erittäin tarpeellisena. Omaishoitajat ovat tuoneet esiin tarkastuskertomuksessa nostettuja ongelmia Omaishoitajaliitolle jo pitkään.
Tarkastuskertomuksen havainnot osoittavat, että omaishoidon tuen kustannusseuranta on riittämätöntä eivätkä hyvinvointialueet ole keränneet vertailukelpoista tietoa.
“Kustannustarkastelun lisäksi on huomioitava omaishoidon aiheuttama kuormitus omaishoitajalle, sen hinta omaishoitajan terveydelle ja hyvinvoinnille. Omaishoitajan uupumista voidaan ja pitää ennaltaehkäistä riittävillä palveluilla”, Omaishoitajaliiton toiminnanjohtaja Sari Tervonen muistuttaa.
Tarkastuskertomuksessa käsitellään vain iäkkäiden sopimusomaishoitoa.
“Valtaosa hoitaa läheistään ilman sopimusta. He saavat liian vähän tukea ja palveluja, vaikka heidän panoksensa on merkittävä”, Tervonen painottaa.
Omaishoidolle ei ole vaihtoehtoisia palveluita
Omaishoitajaliitto yhtyy Valtion tarkastusviraston näkemykseen, että tarvitsemme kansallisen ohjeistuksen ja yhtenäisen seurantamallin omaishoidon todellisten kokonaiskustannusten seurantaan. Ilman luotettavaa tietoa emme voi tehdä kestäviä päätöksiä omaishoidon kehittämiseksi kansallisesti tai alueellisesti.
Omaishoitajaliitto kuitenkin kritisoi lähtökohtaa, jossa omaishoidon ensisijaiseksi tavoitteeksi asetetaan kustannussäästöt.
“Omaishoidon tuen kattavuus on pienentynyt, vaikka ikääntyneiden määrä kasvaa. Omaishoidolle ei ole käytännössä vaihtoehtoja, kun iäkkäiden palveluja on supistettu. Samalla omaishoidon tuen kriteerejä on kiristetty, ja sen piiriin pääsevät iäkkäät ovat entistä huonokuntoisempia. Omaishoitoa pitää kehittää inhimillisyys ja turvallisuus edellä”, Tervonen jatkaa.
Palveluissa suuria puutteita ja alueellisia eroja
Omaishoitajayhdistykset ovat raportoineet toistuvasti merkittävistä puutteista palveluissa – myös alueiden sisällä. Ongelmat eivät koske vain yksittäisiä palveluja,
vaan palvelukokonaisuutta. Siirtyminen hyvinvointialueille on tuonut uusia ongelmia, kun esimerkiksi hoivakoteja on lakkautettu ja palvelut ovat siirtyneet kauemmaksi.
Lakisääteisten vapaiden käyttö ei toteudu yhdenvertaisesti, eikä osa alueista seuraa niiden käyttöä systemaattisesti. Kuitenkin tiedetään, että vain noin puolet omaishoitajista ylipäätään pitää vapaapäiviä, sillä sopivia hoitopaikkoja ei ole, kuljetuksia ei saa tai matkoista aiheutuu kohtuuttomia kuluja. Myös valmennuksissa, hyvinvointi- ja terveystarkastuksissa sekä tiedonsaannissa on suuria puutteita ja eroja.
Omaishoidon omatyöntekijöillä on liikaa asiakkaita monella alueella, jolloin tuki ja ohjaus jäävät riittämättömiksi. Verkkopalveluiden kehittäminen ei palvele kuin osaa omaishoitajista.
“Neuvontaamme tulee vuosittain noin 1 500 yhteydenottoa. Niistä suuri osa koskee omaishoidon tuen hakemista, palveluita tai yhteystietojen löytämistä. Tämä kertoo siitä, että omaishoitajat eivät löydä tarvitsemaansa tietoa eikä palvelujärjestelmä ole omaishoitajalle ymmärrettävä”, Tervonen huomauttaa.
Hallituksen linjattava kehittämistoimista
Omaishoitajaliitto pitää tarkastusviraston suosituksia erittäin tervetulleina. Ne peräänkuuluttavat kokonaiskustannusten selvittämistä sekä seuraamista kansallisesti ja alueellisesti, riittävää tietopohjaa päätöksentekoon sekä yhdenvertaisia perusteita ja määrällisiä tavoitteita omaishoidon tuelle. Vuonna 2026 julkaistava THL:n omaishoidon opas ei ole riittävä työkalu suositusten mukaiseen kehittämiseen.
“Omaishoitaja ansaitsee yhdenvertaista kohtelua ja hänelle sopivia palveluita asuinpaikasta riippumatta. Hallituksen tulee linjata kehittämistoimet, jottei tarkastusviraston jälkiseuranta vuonna 2028 joudu tarttumaan uudelleen tarkastuskertomuksessa kuvattuihin ongelmiin. Yhteinen tehtävämme on varmistaa, että kukaan ei joudu kohtuuttomiin tilanteisiin, vaan saa tarvitsemansa tuen ja palvelut”, Tervonen kiteyttää.
